Mummo pitää huolen Cristianista ja minä kävelin Helmiin syömään ja kuuntelemaan, mitä ns. "vaikuttamistoiminnan" ryhmällä on nyt minulle tarjota. Siellä on psykiatri puhumassa. Söin ja join kahvia paljon. Tullessa ajattelin, että voisin joskus (jos se vaan käy) kirjoittaa Helmi lehteen juntun : VOIMAA DRAAMASTA ja kävipä mielessä tarjota itseä pitämään draamaryhmää helmiläisille. Unelmaduuni. Ensin vaan pitää tehdä loppuun nämä perusopinnot. Tämä on mielenkiintoinen juttu : http://www.ykon.org/kochta-kalleinen/people.html ---olen sitä jo ehkä aiemmin tässä blogissa esitellyt. 

Hahmotan nyt itseni enemmän kirjoittavaksi opettajaksi (pedagogiset tehty) kuin mielenterveyslusmuilijaksi. Opettajaidentiteettiin kuuluu, että oma toiminta, toinen ihminen on reflektoinnin kohteena ja toisen ihmisen kasvu on ajoittain tärkeämpää kuin minä itse ihmisenä. Nyt omia voimavaroja säästäen - tärkeämpi silloin kun saan työstä rahaa. Nämä jutut joissa olen nyt ollut mukana, ovat antaneet voimaa. Ja MINUSTA TUNTUU, että mahdollisuus käyttää työssään draamaa ja sen menetelmiä (tutkia maailmaa draaman keinoin, ei pelkästää esittää) antaa puolestaan MINULLE voimaa olla myös siellä työelämässä eikä pudota sairaslomalle ja tälle nyt meneillään olevalle kuntoutustuelle. Ainakin todella olen nyt tehnyt kuntouttavia toimenpiteitä ja siihen vinkit minulle antoi nyt oleva hyvä hoitajani.