Kotipalvelun eli varhaisen tuen ihmiset tulivat meille pitämään huolta Crisusta kun menen Helmen luovan kirjoittamisen ryhmään keskiviikkoisin. He tapasivat rappukäytävässä tämän Sebastianin ja siinä joutui kuohuksiin myös sosiaalialan ammatti-ihminen kun Sebastian haukkui käytävässä tapaamansa aikuisen joka vain kysyi, että oletko sinä Crisun ovella ja onko sinulla asiaa hänelle. Sain neuvoksi ottaa yhteyttä lastensuojeluun, koska koulu ei voi tehdä mitään kun joku asia tapahtuu kouluajan ulkopuolella. Hän kertoi sen omasta kokemuksestaan. Eli käytännössä tämä koko luokka terrorisoiva 8-vuotias kävi huutelemassa sun mitä sattuu aikuisille minun poikani rappukäytävissä. Koulussa hän oli potkinut ja lyönyt ja heittänyt kenkiä päin toisia lapsia. Kaikkia, poikani ei ole ainut uhri. Jotenkin jo helpottaa se, että hahmottaa tilanteen sanoiksi. Lastensuojelun paikalle hälyttäminen tuntuu rajulta teolta, mutta: a) ei ole mahdollista päästä yhteyteen Sebastianin vanhempien kanssa. Koulu nyt ei varsinkaan anna yhteystietoja, eihän? Ja koulussa ei ainakaan vielä ole pyritty yhteisöllisyyteen. b) on epäselvää, mitä koulu tekee saadakseen Sebastianista hyvän koululaisen.

Tiedättekö mitä? Minun tekisi mieleni lukea lakikirjaa. Ei ainoastaan siksi, että olen oikeustieteiden tdk:n opiskelija. Tänään kuitenkin luin erästä filosofian graduun liittyvää kirjaa.