Tänään oli se työtä kohti haastattelu. Toivon, että pääsen. Suurin estehän työelämään menolle on se, että gradu ei ole valmis ja pelkään kuin ruttoa, että työelämään mentyä tapahtuu jokin katastrofi, sairaus kun ei katoa. Eli se suurin pelko on, että lähiympäristö työssä huomaa, että tuo ihminen muuttuu välillä vilkkaammaksi, innostuneemmaksi puhuu kaikkien mielestä outoja. Kukaan toinen ei voi hyväksyä sairauttani ennen kuin sen itse teen.

Monster High nuken tiimoilta jatkuu kaupankäynti. Nyt keskustellaan siitä lupaako lapsi mennä kuoroon, joka nyt harrastuksena on, jos saa tuon kyseisen nuken. Maanantaisin koulu loppuu klo 13 ja kuoro alkaa klo 18 joten lepoaikaa on runsaasti. Ja kyllähän tuon ikäisellä pitää joku harrastus olla. Ei voi olla vain koulussa iltapäiväkerhossa ja kotona. Ei vaan voi. Lapsirassu kyllästyy muuten ja sen jälkeen riitelee kanssani koko ajan.