TV ei toimi, Sonera auttaa. Netti toimii kun on langaton wifi - mokkula, jota saa kantaa mukanaan mihin vaan. Siivottu on, taas aina. Nyt ei tullut sitä tuttua "tää on mun vika, että on sekaista" - tunnetta. Tänään täytyy tehdä makaronilaatikko, kun menen luovan kirjoittamisen ryhmään ja Crisu jää kotipalvelun kanssa olemaan. Puhelimen spotify mietti ½ tuntia, ennen kuin soitti musiikkia minulle, J. Karjalaista tällä kertaa, vanhempaa tuotantoa.

Bipohäiriö ei nyt vaivaa, olen vain väsynyt kiistelemään lapseni kanssa - ja nimenomaan rahasta. :( Eikö sitten riitä yksinhuoltajaäidin rahat tekemään lasta onnelliseksi? Vitsi piilee toki siinä, että raha ei tee onnelliseksi, mutta kun lapsi heiluttaa kolmea barbienukkea, joka maksoivat yhteensä 75 € niin sopii ihmetellä kaiken suhteellisuutta. Tai tässä tapauksessa suhteettomuutta. Onneksi sentään yksi noista kolmesta nukesta oli syntymäpäivälahja joltain muulta. Kalliimpina versioina nuo nuket olisivat maksaneet n. 100 € ja sitä olisikin saanut ihmetellä. Jos pääsisi töihin, olisi palkkaa joka kuukausi. No, mutta nuket on nyt sitten ostettu, joten lienee parasta, että minäkin kiinnostun kuka kukakin on ja mitä tekee ja miten niillä sitten leikitään. Tähän mennessä yksikään nukke ei ole mennyt rikki joten kertoo kai, että niistä pidetään hyvää huolta.

Nyt kuuntelen yle.areenan radio-ohjelmaa Päivi Storgårdin esikoiskirjasta KEINULAUDALLA. Itse kirjaa joudun vielä odottamaan, että se tulee kirjastoon. http://areena.yle.fi/radio/2034445 Asiaa mm. lääkkeestä litiumista, jota myös minä (joudun) käytän. Paljon tietää täti asiasta josta kertoo. Onkohan kirjakin yhtä hyvä? Varaukseni on 140 / 387. Sorgård vertaa oman mielialan seuraamista siihen kun diabeetikko seuraa omaa sokeriaan. Aivojen välittäjäaineita ei vain voi mitata samaan tapaan kuin sokeria, mutta siitä on kyse.