Jokainen itseään kristityksi sanova ihminen on syntinen. Se kuuluu kristinuskon kovaan teologiseen ytimeen. Hyviä töitä tekemällä ei pääse pahuudesta eroon, siitä syntisyydestä. Tämä minun on helppo uskoa. En vain tiedä mitä tehdä tällä synnillä, joka on perusluonteeni. Sitä vain huomaa, että ai taas ja voi ei. Sitten on niitä ihmisiä, jotka tulevat uskoon sillä, että uskovat Jeesuksen olleen yliluonnollinen olento. Että Jumala on suuri ja mahtava ja voi tehdä ihmetekoja. Siihen uskonhaaraan törmää, kun joskus avaa TV7:n Minusta näyttää että silloin on helppo unohtaa tuo synti ja uskoa, että ne on anteeksi annettu jo nyt - mikä ei minun teologisessa tdk:ssa oppimieni juttujen mukaan ole totta vaan että ihminen on syntinen ja uudestisyntynyt samaan aikaan. Ei voi kääntyä päin toisia ihmisiä ja luetella heidän syntejään. Täytyy ottaa toisen ihmisen huolet omikseen, näin sanoo sekä Levinas sekä kristinusko - sellaisena kuin minä olen sen ´oppinut´.

Minun mielestäni Raamattu ei todellakaan kerro kaikkea Jeesuksesta. Seuraava mikä minun pitäisi tehdä, on opetella ne Jeesuksen käyttämät vertaukset ja pohdiskella, että mitä niillä tarkoitetaan. Jonkun (tutun) papin mukaan Jeesus oli nimenomaan poliittinen ajattelija (köyhien asialla, yhteiskuntarakenteita vastaan vrt. samarialainen, publikaani), mutta kyllä voidaan uskoa, että juuri tuo ´poliittinen ulottuvuus´ hänen ajattelussaan oli se, mikä muodosti sen VÄÄRINKÄSITYKSEN, että luultiin hänen puhuvan oikeasta maailmasta eikä Jumalan valtakunnasta, jonka voi kai olettaa olevan jo täällä maailmassa. Se perusjuttu, joka lienee kaikille itsestään selvää sen jälkeen kun on purettu pois se peruspaatos, että hän oli suuri ja mahtava Jumalan poika ei siis siihen historialliseen aikaan tämän maailman kuningas. Kuningas kuitenkin niille jotka häneen uskovat.

Myös AAL eli alkoholistien aikuiset lapset on samalla suunnalla. Ensin myönnetään että se alkoholi / alkoholismi on turmellut lapsuutemme ja elämämme. Sen jälkeen ymmärretään, että alkoholismi on sairaus ja sen jälkeen annetaan elämä ns. korkeimman voiman haltuuun ja isän tai äidin syyttelemisen sijaan ryhdytään tutkiskelemaan oma itseään ja (miten se nyt sanotaankaan) pyritään korjaamaan luonteenpiirteiden heikkouksia ja hyvittämään jos on joskus tehnyt jotain pahaa toiselle ihmiselle. Ei vaikeaa, eihän? Ja sama perusjuttu toimii myös itse AA:ssa joka on rakennettu alkoholisteille. Vahinko etten pääse ryhmätapaamisiin kuin kerran kuukaudessa. Vapaus puhua omista asioistaan paikassa, josta ne eivät leviä on suunnattoman rentouttava. Peiliin katsomisen aika ei olekaan kauneuden ihailmista vaan oman itsensä ruotimista. Uskon, että tästä on minulle apua. Hoitajani ei tiennyt, mistä oli kyse, mutta ei hän sanonut myöskään, että ei kannatttaisi mennä.

Näillä henkisillä eväillä tunnen olevani vahvoilla, vaikka sairaus ei koskaan katoakaan.