Aivoni ovat antaneet minun lukea suomalaista kirjallisuutta muutaman kirjan verran niin, että olen nauttinut lukemastani. Tämäkään asia ei ole aina yksiselitteinen vaan jotkut kaksisuuntaiset yksinkertaisesti menettävät kyvyn lukea kirjallisuutta kun on lääkkeet.

Käyn kerran viikossa Helmin luovan kirjoittamisen ryhmässä enkä ole tyytyväinen siihen mitä teen. En varsinkaan nyt lukiessani Tua Harnon kirjaa Ne jotka jäävät. Sulavaa kerrontaa, jossa mukana se karu todellisuus jossa isä sairastuu skitsofreniaan ja muut kummitukset seuraavat sukupolvesta toiseen. Huomattavasti järeämpää kuin muutamat alkoholistikirjat, jotka minun oli pakko jättää kesken, koska minun makuuni niissä ei tapahtunut mitään. Elämä on kuitenkin joskus ollut polttavaa draamaa ja tiukkoja tilanteita.

Kasvit alkavat herätä kevääseen. Banaanipuu on tehnyt poikasen kasvamaan vierelleen samaan ruukkuun. Itse pelkään tuota kevääseen heräämistä, koska siihen liittyy aavistus hypomaniaa. Yhtenä yönä jo heräsin ja oli ehkä noin tunnin verran hereillä ilman unta, mikä oli ihan tavatonta minulle. Se hyvä puoli tässä sairaudessa on, että oppii tulkitsemaan omia oireitaan.