Luen kirjaa draamakasvatuksen opintoja varten. Ihmettelen tässä, että miten on mahdollista, että minulla on n. 720 op opintorekisterissä? Ehkä silloin oli aikaa enemmän käyttää opintoihin kuin nyt yksinhuoltajaäitinä. Toisaalta nyt juuri näitä opintoja varten on pohjalla myös ne opettajan pedagogiset opinnot. Onneksi näistä ei tarvitse puhua kaikille tutuille, koska tuntuu, että mahdollinen vastaus on, että miksi sä niistä stressaat, ethän sä koskaan valmistu. Voi että heittää hien pintaan tuollainen ajatus.

Taannoinen ajatus, että on kuin Nefernefernefer kylmällä suhtautumisella miehiä kohtaan selittyy ehkä sillä, että niin monet miehet ovat vain seksin perään. Minusta naisella pitää olla oma kirjoituspöytä (omani on keittiön pyöreä pöytä, koska siinä riittää valoa eniten) ja mahdollisuus kirjoittaa sitä mitä haluaa. Kyllä tässä on taustalla kummittelemassa Virginia Woolf. Remun kanssa (Kurdistania) aion kuitenkin tavata vielä toisenkin kerran. Remu on siisti mies ja soittaa jotain kurdisoitinta, josta en tiedä mikä se on. Lisäksi Remu on herrasmies ja tuoksuu hyvälle. Nuo tuoksut ovat minulle tärkeitä.