Heprealaiskirjeen 8. luku lisää mielikuvaa ylipapista (=Jeesus), joka toimittaa jumalanpalvelusta taivaassa. Kirjeessä tehdään rajanvetoa sen ajan juutalaisuuteen. Kirjoittajan mielestä lahjat ja uhrit eivät puhdista omaatuntoa! Kristus - tuo pappi - uhrasi oman verensä (Hepr. 9:12). Hepr. 9:14" kuinka paljon paremmin puhdistaakaan Kristuksen veri! Ikuisen henkensä voimalla hän on antanut itsensä virheettömänä uhrina Jumalalle, ja hänen verensä puhdistaa meidän omantuntomme kuoleman teoista, niin että voimme palvella elävää Jumalaa." En ole (vielä) lukenut Raamattuani niin hyvin, että osaisin sanoa, onko tämä ainoa paikka jossa puhutaan Kristuksen uhrista. Mutta suunta on selvä puhdistaa omatunto, että voimme palvella Jumalaa. Ja tämänkaltaisesta lähestymistavasta pidän enemmän kuin niistä joissa puhutaan "ikuisesta elämästä". Puhdistautumisessa näyttäisi olevan kyse nimenomaan siitä, että on sen jälkeen palvelemaan Jumalaa. Onko kyse siitä, että Jumalan palveleminen ei puhdista ihmistä? Kyllä, tämän tekstin valossa kyse on nimenomaan siitä, että ensin on puhdistuminen ja sen jälkeen Jumalan palveleminen - tässä kohtaa tulee mieleen ev.lut.kirkossa jumalanpalveluksen jälkeen sanottu:"Menkää ja palvelkaa Herraa." (vai :"Menkää ja pelvelkaa Jumalaa"?). Ja puhdistuminen (jakeessa 10:2) on sitä,että ei ole syntejä tunnolla. Jotain mystistä tähän tuntuu liittyvän. MINÄ en usko, että ihminen voisi olla tekemättä syntiä vaikka tahtoisi olla tekemättä. Se nyt vaan on ihmisen luonnossa. Vajavainen olento. Siksikin pidän tekopyhänä niitä, jotka ovat esim. jossain lahkossa ja osoittavat sormella niitä, jotka ovat lahkoon kuulumattomia, että HE tekevät syntiä - ME emme. Uskova ihminen ei (mielestäni) ole sen parempi kuin ei-uskova. Eikä Lutherinkaan mielestä sillä tavalla synnitön.

Uhrista tulee mieleen, että jospa Jumala testasi ihmiselle, omalla kuvallaan, että onko ihminen valmis uhraamaan oman poikansa - Aabraham Iisakin - ja kun ihminen oli tähän valmis, hän päätti, Jumala siis, uhrata oman poikansa, joka muutoin ilmeisesti olisi (en haluaisi ennustella) ollut juutalaisten kuningas. Juutalaiset eivät enää tarvinneet kuningasta. Jumala ei muista syntiä, mutta ihmisen (mielestäni) tulee kyllä muistaa omat syntinsä. Tuomiota niistä ei tule, mutta pahintahan on, jos on toiselle tai itselleen aiheuttanut jotain pahaa.

Meidät siis pyhitetään Jumalalle uhrilla. Jumala ei enää muista syntiä, kun seuraamme Jeesusta - ja tämä "seuraaminen" on minun mielestäni sitä, että tietää, mistä omassa uskonnossa on kyse. Tai se matka, jonka opetuslapset aloittivat Jeesuksen kanssa, kuka uskoen mihinkin.
 

Tämä on tärkeä kirje sen suhteen, mitä kristinuskossa on tullut dogmeiksi (opinkappaleiksi). Niinhän koko Raamattu on. Olen samaa mieltä kuin Marx, että uskonto on ooppiumia, mutta ah miten ihanan puhdistavaa huumetta se onkaan.

Hepr. 11: 6" Ilman uskoa ei kuitenkaan kukaan ole Jumalan mielen mukainen. Sen, joka astuu Jumalan eteen, täytyy uskoa, että Jumala on olemassa ja että hän kerran palkitsee ne, jotka etsivät häntä." Eikö se ole aika loogista, että sellainen, joka ei usko, että Jumala on olemassa, niin hänelle Hän ei ole olemassa. Ihminen saa itse valita. Jokainen ihminen - tekisi mieleni sanoa, että itse, mutta se tuskin toteutuu kun on kaikenlaisia suuntauksia ja lahkoja ja uskonnon uhreja.

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Yksinkertainen sanan lukeminen ja tarkastelu avaa aistit nauttimaan siitä, mitä minulla nyt on. Tahtoisin säästää saadakseni paremman koneen (apple) ja puhelimen (apple), vaikka se tuntuu mahdottomalta. Saan sen minimisumman, mitä minulle kuuluu toimeentulotuesta ja kuntoutustuesta. 'Tiedän, että en kuitenkaan olisi onnellisempi, jos omistaisin nämä asiat. Cristian tahtoisi koko ajan uusi leluja, mutta ehkä kyse on osaltaan pikku pelistä, jota hän kanssani käy.  Muuten sillä minimisummalla (aikuinen ja lapsi alle 12 v.) tulee toimeen. TOTTA KAI minun pitäisi tehdä töitä, mutta kun hoitajani ja sosiaaliviraston lastensuojelun virkailija (joka yleensä pitää huolta, että pääsen luovan kirjoittamisen ryhmään) ovat kauhuissaan jo siitä, kun tahtoisin tehdä filosofian graduni loppuun. Joten olen sitten tekemättä mitään, ihan luvan kanssa. Pelkohan on, että jos jotein teen, tulee mania. Turhaltahan tämäkin tuntuu, olemattomuus, kun on opintorekisterissa n. 700 op.

Teimme Cristianin kanssa kesän ensimmäisen kävelyretken. Huomenna on musiikkiopiston kuoron viimeinen esiintyminen, sen jälkeen Crisu ei enää tuohon kuoroon mene vaan koulun kuoro riittää meille. Käytiin kahdessa leikkipuistossa ja kirpputorilla, josta sain itselleni uuden laukun ja Crisu barbien. Lisäksi löytyi Harry Potter figuuri. Vuosaaren Lidlien jälkeen  hypättiin bussiin koska minulla oli kantamisena krysanteemikimppu, joka tätä kirjoittaessa kaunistaa keittiötä.  Matkanpäällä oli mukana päiväkirja ja pari kirjaa, mutta en ehtinyt niitä lukea. Toinen oli novellikokoelma (2013) Novelli palaa ja toinen Fen fiktiivinen kirja miesten munista.