Olen ilmeisesti löytämässä hyvän hengellisen kotipaikan Filasta. Kävimme siellä taas äitienpäivänä ja Cristian kysyi jo, milloin mennään uudelleen. Välitön tunnelma, ei henkisesti kiristävä, saarnat / puheet sopivan mietteliäitä eikä ankkuroituna ulkoaopituihin Raamatun jäkeisiin, helppo sijainti. Ja sainpa mukaani ihanan n. 40 cm mittaisen liljan, joka kuulema on helppo hoitaa. Kukkia jaettiin jotain 4 ja jako osui minuun, varmaankin sen vuoksi, kun Crisu istui vieressäni ja kukilla juhlistettiin äitejä. :-) Onneksi uusi ystävän vei minut tällaiseen paikkaan. Ruotsinkieli ei häritse, koska se käännetään suomeksi ja erityislaitteiden kanssa vielä englanniksi. Tänne voisin tuoda badoon kautta tulleen englanitlaisen kosijani...

...joka muuten ei kanssani paljon keskustele. Minun täytyy kysyä häneltä, että MILLOIN hänellä on aikaa keskustella hieman enemmän kuin tavanomaset "How r u?" "I´m fine. And U?" Badoosta muuten jäinkin pois, siirsin sen ohjelman pois kännykältä ja sijoitin sille paikalle UUTISVAHTI- ohjelman ja Twitterin. Tietoliikenneyhteyksien päässä on kaksi miestä, jotka ovat sanoneet haluavansa pitempikin aikaista suhdetta, mutta minulla on tunne, että nyt jokin muuttuu minussa. Jos menen häilyväisten tunteiden perässä, niin oma mielenterveytenikin väistämättä alkaa oireilla. Ja tässä on menty jo koko kevät niin, että kaikki on ollut hyvin.

Jos en enää tahdokaan jotain vaan asetan siitä etusijalle jotain muutan (=Jumalan), niin saanko sen sitten? (jos se on hyväksi minulle?). Minun täytyy ryhtyä pitämään yllä hengellistä päiväkirjaa näistä asioista. Muu päiväkirja on sellainen, että se saa häpeämään ja menemään maan rakoon. Se on niistä asioista, joista täytyy keskustella vain itsensä kanssa, koska viime kädessä tärkeiden elämänpäätösten tulee olla omia, ei kenenkään muun.