Room. 3: 20 "Eihän yksikään ihminen tule Jumalan edessä vanhurskaaksi lain käskyjä noudattamalla. Lain tehtävänä on opettaa tuntemaan, mitä synti on." Ilmiselvästi dogmi, opinkappale. Teot eivät eivät pelasta vaikka teoistakin puhuttiin, kun puhuttiin, että ne ovat uhreja Jumalalle. Laki josta puhutaan on juutalaisten laki, Jeesus tuli lain ulkopuolelta, tämän Paavali selkeästi sanoo. Room. 3: 22 "Tämä Jumalan vanhurskaus tulee uskosta Jeesukseen Kristukseen, ja sen saavat omakseen kaikki, jotka uskovat. Kaikki ovat samassa asemassa, 23 sillä kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat vailla Jumalan kirkkautta." Uskon kautta ihminen tulee vanhurskaaksi(=Jumalalle kelpaava) ei tekojen, sen jakeet sanovat selvästi. Taitavasti Paavali hyppii käsitteillä "laki", "usko", "teko", "vanhurskaus". Room. 4: 4" Työntekijälle maksettua palkkaa ei katsota armosta saaduksi vaan ansaituksi." vertauskuva pistää miettimään.

Aabraham oli myös ympärileikkaamattomien isä ja hänet katsottiin vanhurskaaksi sen vuoksi, että hän uskoi, ei sen vuokseen mitä hän teki tai noudattiko hän lakia. Me uskomme lupauksiin: Room. 4:16" Lupaus ja usko kuuluvat yhteen sitä varten, että kaikki olisi armoa [...]" Jumala on luvannut meille jotain ja se hankalin uskoa minulle on tuo "ikuinen elämä". Minä en usko Jumalaan sen vuoksi, että pelkäisin kuolemaa. Jumala katsoi Aabrahamin vanrurskaaksi siksi, että hän uskoi. Tämähän on ihan loogista! Meidän tulee uskoa, että Jeesus Kristus on herätetty kuolleista. Room. 4:25" Jumala antoi Kristuksen kuolla meidän rikkomustemme tähden ja herätti hänet kuolleista meidän vanhurskauttamisemme tähden" Mielestäni yksinkertaisimmillaan vääristynyt uskonnollisuus on sitä, että yritetään olla hyviä sen vuoksi, että kuoleman jälkeen olisi jotain. Ihan, koska tuo hyvänä oleminen ei onnistu - siis ei onnistu täysin! Toisaalta taas minun maailmankatsomuksessani elämä ja maailma on niin monimutkainen paikka, että olisi ollut mahdotonta, että se kehittyy sattumalta ja vain evoluution ohjaamana. Kaikista tieteistä näiden ongelmallisten kysymysten äärellä siirtyisin kirjallisuuteen tutkimaan, että mitä siellä sanotaan elämästä, mitä ihmiset ovat ajatelleet. Siellä kävi myös Emmanuel Levinas, se filosofi josta minun pitäisi kirjoittaa graduni filosofiaan - ellei aika lopu kesken! Ellei professori lähde eläkkeelle, koska hänen jälkeensä se oppituoli jää tyhjäksi! Enkä tiedä voisinko tehdä sitä missään muussa yliopistossa siirron saaneena. Ja se olisi vielä stressaavampaa kuin tehdä tämä Itä-Suomen yliopistoon, siis lastensuojelu olisi kahta kauhistuneempi kun kerron, että gradua juu.

Room. 52 "Kristus on avannut meille pääsyn tähän armoon, jossa nyt lujasti pysymme. Me riemuitsemme siitä toivosta, että pääsemme Jumalan kirkkauteen" Tapahtuuko tämä "Jumalan kirkkauteen" pääseminen eläessä vai vasta kuoleman jälkeen? Room. 5: 3-4 on hyvä ohje ihan elämään. Perinteisten sananlaskujen taosa.  3 "Me riemuitsemme jopa ahdingosta, sillä tiedämme, että ahdinko saa aikaan kestävyyttä, 4 kestävyys auttaa selviytymään koetuksesta ja koetuksesta selviytyminen antaa toivoa."

Kirjeen sanoma on, että ihminen ei voi auttaa itseään. Paavali sanoo Roomalaiskirjeen 4. luvun jakeessa 12, että yhden ainoan ihmisen teko toi synnin maailmaan. ja jakeessa 14, että tuo ihminen oli Aatami. Minä olen tainnut unohtaa, että Raamatun alkukertomuksissa synnin palkka oli kuolema, jotta eivät ihmiset hyvän ja pahan tiedon puun jälkeen löytäisi myös elämän puuta ja eläisi ikuisesti. Kovin varma en voi olla, että kuoleman jälkeen olisi jotain, mutta siihen kai minun ei ole pakko uskoa pelastuakseni - ja tässä en usko pelastuksen olevan se kuoleman voittava - - - onpa vaikeaa tämä oman uskonsa tarkastelu. Pidän kuitenkin todennäköisempänä, että kuoleman jälkeen on jotain mitä vain scifiin viittaavaa kuin että kaikki olisi tässä. Se vain on turha tietää mitä tuleman on.

Kuvitella, että minä kirjoitan blogiini uskosta ja uskonnosta, kun filosofian pro gradua tarkastava professori ei missään tapauksessa usko Jumalaan. Ehkä ...