Olin viikonlopun yksin ja kävin taiteen sulattamon festareilla, töissä ja työpajassa ja hyvässä iltatilaisuudessa. Tapahtuman suojelijana oli Anni Sinnemäki, joka piti puheen. Paikalla ei ollut paljon porukkaa, vahinko. Maailma kylässä festareille en tietenkään ehtinyt. Cristian oli tukiperheen luona viikonlopun, olin siis ihan täysin vapaa tekemään mitä tahdoin. Nautin kirjoittamisesta, bändeistä ja improryhmästä ja vedestä ja mehusta.

Palautan kirjastoon Ville Virtasen kirjoittaman Hevosen taju kirjan, kun näin mikä oli pääsisältö: mies, nainen ja hevoset. En usko, että kirjassa on mitään minulle. En pidä romantiikasta, jos tuo kirja sitä on. Sitä vastoin sain lainaksi Emmi Itärannan Teemestarin kirjan. Nyt tosin katson televisiosta jo aikaa sitten tullutta velhoelokuvaa, jossa pääosassa on Nicolas Cage. Hieman fantasiaa piristää kummasti.

Eilen Sulattamon iltatapathumassa näin miehen, rumpalin, joka oli 30 vuotta sitten mukana samassa teatteriproggiksessa. Katsoin, että onko vai eikö sama mies enkä muistanut nimeä ja sitten puhelimesta pistin hakusanaksi bändin nimen, joka toi tietoa paitsi venäläisistä kadonneista kosmonauteista myös tästä bändistä ja rumpalin nimen. Sama mies. Piti sormien kanssa laskea vuosikymmenet. Mitään en tietenkään mennyt puhumaan. Enhän minä.

Flunssa on valtaisa, nenä on tukossa. Ellei tämä sitten ole jonkinlaista flunssansekaista allergiaa, vaikka sellaista ei ole aiemmin ollut. Jos jatkuu vielä ensi viikolle, niin menen käymään terveysasemalla.