Olen onnellinen siitä, että saan lukea Hesarin päivän lehden diginä uudelta Samsung Galxy tab3:lta eikä minun edes tarvitse maksaa siitä enempää kuin mitä ennen tein. Voin siis ihan hyvin maksaa tablettia 25 € /kk sen 2 v:n sopimuksen (n. 12 € / kk) sijaan mitä tein. Olisin voinut tehdä myös sopimuksen hintaan 8.41 € / kk 3:n ajan, mutta tuntui jotenkin tärkeältä, että saan maksettua ostokseni mahdollisimman nopeasti, että on sitten taas varaa jos ostaa uuden puhelimen. Ajattelin iPhonea, sopivaa, mutta uuden Galaxy tabletin mukana katosi halu saada uusi puhelin, parempi sillä arvostan sitä, että nykyinen puhelimeni on erityisen kestävä Samsung xCover2. Huono puoli siinä on se, että sinne mahtuu niin vähän tavaraa eikä muistikorttikaan toimi myyntisyistä. Mutta kuten sanoin, se pulma on ratkaistu. Voin pelata Wordamentia ja käydä läpi Twitterin myös tabletilla. Ja katsoa TV-ohjelmia ja elokuvia. Juuri sitä, mitä ajattelin jotain 5 v. sitten että tahtoisin tehdä puhelimella.

Siis minullahan on muuten virallinen Kauppa- ja ammattioppilaitoksesta saatu tutkinto. Olen ammatiltani (tietoliikennesuuntautunut) myynti-merkatti. Niitä töitä tein ennen kuin olin ollut opiskelemassa vuonna -91 keväällä Helsingissä. Olin töissä Valintatalossa kaupan kassamyyjänä.  Sitten jäin pois töistä ja kävin interrailillä ja menin kansanopistoon opiskelemaan sitä, mitä halusin : näyttämötyötä. Halusin niin tulenpalavasti näyttelijäksi, että jätin kesken (no, oli minulla mielenvireilyä jo silloinkin) yhden koulun, sen mielenterveydenhoitajalinjan.

Sain uusittua sokerilääkkeet. Olen ollut ilman niitä n. 3 vkoa, koska oli niin paljon muuta tehtävää, että en kerennyt. Ajattelin, että minun täytyy käydä terveysasemalla pyytämässä lääkäriaika, kun vuoden lääkesatsi oli syöty, mutta selvisin sitten vain puhelinsoitolla, eikä minun tarvinnut nähdä lääkäriä lainkaan. Olisi siinä ollut selittämästä, että miksi en ole mitannut sokereitani. Olisin vedonnut psyykkeeseeni ja diagnoosiin, jonka lääkäri näkee papereista. Ja jos olisivat tarjonneet sitä lääkäriä, joka viimeksi oli, niin olisin kieltäytyny hänestä. Siihen on potilaalla oikeus.

Sain vihdoin uudelleen toimimaan tehosekoittimen. Siinä oli muutama osa väärin. Pesin tarkkaan ja vähän tsekkasin mitä tein. Saan jäähilettäkin, mutta ei se hyvää ole mehun kanssa. Jäähile maistuu vastenmieliseltä. Voin taas myös kokeilla tomaattikeittoa, jonka reseptin kehitin itse viime vuonna.

Opintolainasta tuli jälleen lyhennysilmoitus. 170 € ´+ n. 450 €. Soitin ja tein lyhennysvapaa pyynnön, koska olen opiskelija ts. yliopiston kirjoilla. Sain vastasoiton. Lyhennysvapaa onnistuu tarvitsee maksaa vain korot ja pankin virkailija ehdotti, että sen jälkeen voisin maksaa mieluummin kerran kuukaudessa lyhennyst sen sijaan, että nyt tekisin sen 2 krt vuodessa isona könttänä. Uudet summat per kuukausi olisivat 50 € + 70 €, joka kuullostaa jo ihan inhimilliseltä. Muistin kiittää hyvästä palvelusta puhelin lopuksi. Ja kysäisin, että voiko tuossa vielä venyttää sitä laina-aikaa niin, että kuukausierä pienenee, koska en tiedä mikä tilanne on v:nna 2016. Väitin, että silloin olisin ehkä valmis. Hirveää sumua tässä asiassa on. Jos ajattelee enemmän alkaa pelottaa. Mutta siis ilon aihe, että ei tarvitse pelätä taloudellista katastrofia.

Kaikki tuntuu sujuvan hyvin, eikä minulla ole edes maniaa. :-) Nautin ajankohtaisohjelmista, uutisista (Samsung Galaxy tab3:lla voin katsoa nekin verkosta jos en oikeaan aikaan saa katsoa, kas kun minulla ei tässä perheessä ole täysi määräysvalta) ja Soneran viihdetallenteilta uutuusviihdeohjelmista. Tallentaa 13 kanavaa kerralla, joten minulta ei todellakaan jää näkemättä mikään tärkeä, jos vain tiedän, että se tulee ja tajuan sen merkata tallennettavaksi kun selaan ohjelma/tallennusta verkossa. Ja sitten minä vain istun kuin tatti sohvalla ja neulon samaan aikaan kun katson televisiota. Niinpä niin, se on hyvä varautua tulevaan kylmään talveen jo nyt.

Lapsille tein perhostatuoinnit kun meillä niitä oli. Omalle lapselle onnistui tosi hyvin, naapurin leikkikaverille ei onnistunut niin hyvin ja omaan käteenkin pistetty kuva vähän säröili. Lapsi raukka saa totuttautua köyhäilyyn. Ei mitään vakava. Ei pizzaa ja hamppurilaista ja meillä ei ole käyty kolmeen päivään ruokakaupassa. Siedettävä summa ruokaan olisi n. 7 € / pv., mutta ruokaan on mennyt n. 14 € / pv. enkä ole siitä välittänyt vaan ajatellut, että sitten ostetaan sitä kaikkea muuta vähemmän, mutta kun tili alkaa olla nollilla liian aikaisin, niin on pakko välittää. Uskon, että lapsi alkaa tottua tähän niukkuuteen : tänään syötiin nuudeleita, eilen pastaa ja jauhelihaa (250 g/ 1€, tarjous) sitä ennen pastaa ja tonnikalaa pari päivää. Kuntoutustuki on n. 633€/kk, toimeentulotuki antaa n. 120 € /kk, elatustuki on Kelan antamana 64 € ja miehen maksamana 90 € sitten tulee vielä jotain outoja eläkkeitä n. 70 €, lapsilisä 152 € Tuo on se mitä saan käteen ja vuokrasta minun täytyy maksaa n. 275 €. Virallisesti kai tuo kuntoutustuki on määräaikainen eläke.

Olen tyystin lopettanut päivittäisen murehtimisen siitä että valmistunko ja milloin jos koskaan ja yksinkertaisesti paheellisen välinpitämättömästi NAUTIN siitä, että saan tehdä mitä itse haluan (näin kun ei ole mania, koska silloinhan se kontrolli on paikoillaan) ja että minun kesälomani ei ole 2 vkoa vaan 3 kk. En voi verrata elämääni kenenkään toisen elämään ja köyhähän en ole, koska saan rahaa n. 854 €. Minusta tuntuu, että voisimme elää, jos saisin ehkä vain n. 300 - 350 € todella niukasti, mutta niin, että meillä olisi rahat vain ruokaan. Silloin en olisi netissä kirjoittelemassa. Silloin en saisi nauttia uutuusteknologiasta(!!) en voisi lukea Hesaria, lapsellani ei olisi xBox360 (käytettynä). Mutta nyt lapseni sai pelata kaikilla niillä uutuuspeleillä, mitä hän tahtoikin, kun kävimme ne lainaamassa kirjastossa, kun ensin varasimme ne. Minä en kestä yhtään ruikuttavaa politikkoa tai talousasiantuntijaa, joka valittaa televisiossa, että miten kamalaa on, kun ei ole talouskasvua. Minun näkökulmani tähän asiaan on, että sen talouden on ihan mahdotonta kasvaa koko ajan. Se on sula mahdottomuus. Sehän verrataan aina edellisen vuoden talouteen. Miten jumalattomasti maailmassa pitää olla tavaroita ja palveluja, että oltaisiin tyytyväisiä. En ole tutustunut asiaan tarkemmin, joten en tiedä, että kuinka paljon työpaikat vähenevät kun talouskasvua ei tule. Työttömyys kai on inhimillinen trageidia. No niin, minun tragediani on se, että en ehkä koskaan pääse työelämään, ehkä, en tiedä, Riippuu lääkäristä. Riippuu lääkkeistä mitä minulla on. Olen toki lukenut Foucaultin Tarkkailla ja rangaista kirjan, mutta en uskonut, että uppoan siihen suohon ihan näin paljon. Siis kaulaani myöten. Juuri nyt olen onnellinen. Ainakin tämän kesän. Käyn kotona äitini luona, jotta lapsi saa olla mummolassa.

Vaikka joudun nyt tinkimään siitä mitä ostan, niin samalla Jumala lahjoittaa minulle kärsivällisen mielen. Nautin kaikesta siitä mitä minulla on. Jaksan jopa ihmetellä sitä loistavaa teknologiaa joka minulla on käytössä. Toissapäivänä jäin ihmettelemään purkinavaajaa, joka minulla oli käytössä, että onpa se loistava keksintö. Ja pastasta ja tonnikalasta (ei muuta) tuli ihan hyvää syötävää. Minä en kuulu niihin kulinaristeihin, jotka nauttivat ruuanlaitosta. Minä teen pakosta ja osaan vain muutamia ruokia. Äitini ei ole innostunut ruoasta (ehkä tehtyään grilliruokaa 27 v. känniäälilöille). Minulla ei taas koskaan ole ollut varaa ostaa mausteita joita tarvitaan ruokiin, jotka kohottavat tekijänsä sosiaalista statusta.

Huomenna äitini tulee Kreikasta (onneksi hän NYT pääseen matkustelemaan kun Grilliä pitäessään ei pitänyt edes lomia) ja seuraavana päivänä hän tulee meille. Ja sitä seuraavan päivänä pääsen Helsinki Poetry Connectionin tilaisuuteen Vastarannan Kiiskeen ja siellä on open mic osio, jossa kuka tahansa voi esittää tekstejään. Helmen luovan kirjoittamisen ryhmään tuli keväällä nainen, ikäiseni, joka on siellä myös käynyt esittämässä omia tekstejään ja on menossa juurikin lauantaina 14.6.14. Tuntuu niin Jumalan järjestämältä jutulta, että asteen verran vähemmän stressaan valmistumisesta. Tärkeät asiat järjestyvät kuitenkin aina. Ei juuri niin kuin olisi itse tahtonut, mutta jotenkin, ehkä paremmin. Jos ei minulle paremmin, niin jollekin toiselle paremmin. Ja sterissi onkin pahasta, kun on bipolaarihäiriö. Jos stressaa, mennään nopeasti ylikierroksille, kun aivojen venttiilijärjestelmä menee rikki yrittäessään selvitä, siitä mikä tuntuu mhdottomalta. Ja sitten tehdäänkin täydellä höyryllä sitä, mitä ei pitäisi tehdä. Löysin vanhan päiväkirjan ja luin sitä saadakseni selville, mitä minun elämässäni oikeasti tapahtui  silloin ja löysin merkinnän, että silloinen hoitajani sanoi minulle, että minua on ihana hoitaa. Minä taas pidän enemmän nykyisestä hoitajastani, sillä hän pitää enemmän etäisyyttä on henkilönä mielenkiintoinen ja persoonallinen ja antaa enemmän myös vapautta, kun menee hyvin. Ei ole niskaan hönkimässä ja pelkäämässä, että milloin tärähdys tulee.