Kesä on mennyt Helsingissä ja Pohjois-Karjalassa. Olin kaksi viikkoa yksin Helsingissä. Niistä toinen meni taiteen sulattamon teatterileiriin. Minä kirjoitin. Nyt ollaan oltu 2 pv Cristianin kanssa kahden. Matkan alku kohti Pohjois-Karjalaa oli vauhdikas (minä vietin siellä viikon). Meidän reppu katosi ja siellä oli matkaliput. Jäljelle jäi vain yksi pankkikortti, josta ei olltu hyötyä, koska siellä ei ollut rahaa sen vertaa, että olisi saanut lipun. VR:n virkailija auttoi ja saatiin lippu Pohjois-Karjalan nettiyhteyden ja VR:n lippuautomaatin kautta. Tulomatkalla meni yksi opiskelijalippu sivu suun, koska konduktööi ei huolinut selitystä:"opiskelijkortti kadonnut, mutta saadaan takaisin" (reppu nimittäin oli poliisilla, metron vartijat olivat sen vieneet sinne). Joten kallis reissu tuli, mutta Crisu jo itki lohduttomasti asemalla, että jos ei päästä ollenkaan mummolaan. Päästiin.

Sen verran ikävä minulla oli lasta, että koko kaksiviikkoisen nukuin yksin sohvalla ja jätin tv:n päälle yöksi. Sitten aamuyöllä heräsin TV7:n saarnaan. Unia en nähnyt ennen kuin viime yönä Jussi Parviaisesta (?). Taiteen sulattamon leirillä puhuttiin ensin käsikirjoituksen ihmisistä, mentiin nahkohin ja sitten kirjoitettiin kohtaus / osallistuja. Sitä ei tiedä vielä, että meneekö se kohtaus näytelmään vai ei, mutta toivoa sopii. Olin vähän pettynyt kun oma kohtaus meni "vain" sellaisella totuuden kujalla, että toinen puli houkuttelee puhumaan ja toinen edustaa järjen ääntä ja sanoo, että älä pelaa. Kaikki repliikit oli unohdettu ja niin edelleen.