Tänään tuli työeläkekortti Kevasta. Se tarkoittaa, että sieltä on tulossa työkyvyttömyyseläkepäätös myöskin. Työeläkettä tulee n. 60 € / kk ja ne tahtoisivat maksaa sen kertasummana n. 15 000 €, mutta koska saan myös rahaa sosiaalivirastosta (ja siten myös terveydenhuoltokulut + hammashoidon + lääkkeet, mikä omakustannuksesta  3 € / psyykelääke on jäljellä) täytyy Kevan summan tulla kerran kuukaudesta. Siispä soittamaan ja kirjettä kirjottamaan.

Aika raju pudotus olla tämän ikäisenä eläkeläinen. Se riemu, että saa eläkeläisten alennukset, ei oikein riitä siihen suruun, että ei käy enää opiskelijasta. Työkyvyttömyyseläkeläinen. No niin, siihen sanaan sisältyy jo erilainen tarina. Valopilkkuna se, että on periaatteellinen mahdollisuus päästä tästä pois, jos voimat ja jaksaminen riittää - ja jos sattuisi löytymään työpaikka. Muuten tässä jatkuu sama kuvio kuin viime syksynä : Helmen kirjoittajaryhmä jatkuu ja siellä on uusi dramaturgi ohjaamassa meitä. Jatkan samaa tarinaa kuin silloinkin, eli lapsuuden maastoa grillin luona ja kotona.

Juuri tällä hetkellä suurin elämänhalun ylläpitäjä on lukeminen. Elämä rytmittyy (jälleen) sen mukaan, mitä kirjaa on lukemassa ja kuinka pitkälle siinä on edennyt ja mikä on ehkä seuraava kirja, jonka kirjastosta saa. Jos ajattelee enemmän jotain muuta, sitä mitä on elämässä juuri nyt, niin ei jaksaisi. Psykiatrian poliklinikallekin päin on nyt ollut enemmän se veto, että meneillään on lievä tai kohtalainen masennus. Unen tarpeen liiallisuuden vuoksi lääkkeitä vähän vähennettiin ja se hieman helpotti.

Christian haluaa lähettää terveisiä. On hiihtoloma ja alamme juuri leikkimään.