FAME - tulin surulliseksi, kun katsoin televisiosta vanhaa Fame-jaksoa, jonka olen nuorena katsonut. Tajusin niin selvästi, että en odota enää olevani mitään erikoista. Minulla ei ole kunnianhimoa. Samaistuin enemmän opettajiin kuin opiskelijoihin (olenhan suorittanut yliopistossa opettajan pedagogiset opinnot). Minulla on diagnoosi. Se määrittää minut ulospäin. Minulla on hammasromontti käynnissä. MInulla ei ole yhtään ylähammasta jäljellä. Odotan proteesia. Aikaa minulla oli. Jopa katsoa se Fame-jakso.

GRADU - takapakki: monet muistiinpanot jäivät entisen tietokoneen sisälle, kun se meni rikki. En tiedä vielä saanko niitä koskaan ulos. Otan kuitenkin kirjat ja paperit ja menen tekemään sitä yliopiston kahvilaan, koska kotona hommasta ei tule mitään.

VANHEMMUUS - avioeroprosessi alkoi 2011 kesällä, avioero tuli voimaan 2012. Olen ollut lapsen kanssa yksin (kaksin?) 4 vuotta ja vasta nyt alkoi tuntua, että olisi niin paljon helpompaa, jos kotona olisi kaksi aikuista tekemässä kasvatustyötä (minähän en ole päiväkodissa tekemässä sitä työtä, vaikka koulutusta on, ei paperit valmiit). Tilanne jossa lapsi rääkyy, että hän haluaa sen ja sen yli 100 €:a maksavan lego friends paketin on rasittava, kun yrittää selittää, että sitä rahaa EI OLE. Lehmän hermoilla ja hellyydellä selvisin tilanteessa. Sanaton viesti oli se, että äiti rakastaa häntä, vaikka ei pysty tätä legoa ostamaan. Vuorovaikutuksessa oli katastrofin ainekset.

NEULE - sukkaneule rentouttaa. Facebookissa on riemastuttava "voihan villasukka" - viestiketju, jossa ihmiset näyttävät omia tekemiään sukkia. Niistä saa inspiraatiota. Kissa vain on pikku hidaste, kun se hyökkää vapaana lilluvan langan kimppuun ja samalla hyppää syliin niin, että tassuissa on kynnet esillä. Vapaaehtoista akupunktiota jälleen.