Mikä on kun tekisi mieli rauhallisina hetkinä vain rukoilla. Ei enää runoilla vaan Rukoilla. Tuntea jotain syvää rauhaa ja ihmetystä kaikkeuden alla. Meiltä jäi menemättä tänään rukous- ja teehetkeen kappelille, kun Christian oli leikkimässä niin kauan virpomisporukan mukana. Sekin meni niin, että ensin mietittiin, että voidaanko kysyä, pääseekö niiden mukaan, mutta kun vuoropuhelu oli whatsappissa edennyt sille tasolle, että tytöt tiesi, että Chrisu ei ole menossa kenenkään kanssa vielä, niin päätettiin, että kysyy, pääseekö mukaan ja Chrisu sanoi jälkeenpäin, että tuli hyvä mieli kun kysyi suoraan. Minä istuin kotona ja katsoi tallennukselta American horror story Freakshow - jaksoja. Koko päivän olin yksin paitsi kun virpojat (pojan porukka) kävi ja ent. aviomies. Aikoo olla 3 kk Afrikassa - jos vaikka aikoo saada jälkeläisen siellä.

Minulla on vielä asioita, joita pitää selvittää itseni kanssa. Osin tätä teen joka keskiviikko klo 10 - 12 kun on kirjoittamisterapiaa psykiatrian poliklinikalla. Olen nyt pääsemässä vähän pinnalle itseni kanssa, kun lääkitystä on vähennetty, eikä minulla ole tarvetta nukkua koko aamupäivää kotona. Kun vain saisin kirjoitettua muutenkin enemmän. Nyt olen keskiviikkoillan Helmi ry:n luovan kirjoittamisen ryhmässä lukenut toissa vuonna tekemää NaNoWriMo (National Novel Writing Month) - tekstiä. Sitä on enää pari sivua jäljellä. Sitten palaan takaisin "aakkosiin", tirpiäiseen eli omasta lapsuudestani tekemiin katkelmiin.