Ajattelin jo kirjoittaa tänne, että uudet tuulet puhaltavat jo ja lopetan blogini pidon, mutta jos vielä jotain kirjoitan. ** Perhetyöntekjät ovat käyneet keväästä lähtien ja siitä on ollut hyötyä, enää minulla ei ole verinaarmuja käsivarsissa, olemme paneutumassa tähän meidän siivoamis / siivoamattomuusasiaan. Nyt olen jopa saanut siivottua tänään ilman, että minulle tulee lapsuudesta tuttu voimattomuuden, avuttomuuden tunne, joka on todella paha - niin paha, että lääkäri kerran katsoi minun olevan lähellä psykoosia kun kerroin tästä. Muutenkin, sairaus näyttäytyy kyllä mielestäni minulla todella "kesynä", kun se on aina tuo KIRJOITTAMIS-asia, josta joku vetää johtopäätöksen, että minulla on mania. Niin oli tänäkin vuonna ja lääkäri katsoi, että "kevyt" hypomania, siis lievempi kuin mania. Joillainhan ongelmat tulevat taloudessa, ostetaan ja hankitaan mitä ei tarvita, mihin ei ole varaa, otetaan lainaa jopa. Luoja varjelkoon minua joutumasta koskaan tilanteeseen,e ttä pitäis TAATA jonkun ihmisen laina. En suostu. Minulla on opintolainaa ja nyt alkoi sen maksu. Äitini, joka on ollut myös työnantajani auttaa minua maksamaan sen, että selviän HUOMENNA 10 v. lapsen kanssa. Muuten olen kyllä tyytyväinen elämääni. Lyhyen loman (lapsi mummolla) aikana sain kuunnella musiikkia netistä ja spotirylla. Saan lukea SUOMEN KUVALEHDEN diginä, näköislehtenä, kun äitini, "meidän mummo" tilasi sen itselleen ja tilaukseen kuului tuo netin näköislehti. Muuten olen surullinen, kun en ole pitkiin aikoihin saanut luetuksi digi-Hesaria, koska Chritistian (=KRISTITTY) ("...seinällä kuva Christien) nappaa aina tabletin. Nyt hommattiin (paha sana! Homma) meille toinen tabletti, pienempi ja halpa, että lapsi saa pelata Pokemon Go peliä. Olisi ollut JULMAA jos olisi kieltänyt sen häneltä. --- tuli mieleeni, että lapsi tahtoisi legoa lisää (kaikki laatikosssa kasassa!), mutta pitää sanoa, että huone pitää olla siisti. Hänellä on nyt 2 huonetta, koska siirsimme ison sängyn entisestä makuuhuoneesta olohuoneeseen ja huone sai parvisängyn (isä Victor kokosi) ja entinen huone jäi leluvarastoksi, jossa on sänky, jossa serkkuni Mika (Saksasta) nukkui kun kävi meillä kylässä. Eipä meillä juuri kyläilijöitä ole ollutkaan. 5 vuotta, ehkä 3 kyläilijää ja sitten sosiaaliviraston porukkaa. Enkä minä nyt lapsuudestakaan muistä, että miten vieraiden kanssa toimitaan. Ei meillä käynyt kyläilijöitä. Poliisi kävi. Sitten kävi palokunta, kun oli tulipalo ja sitten tuli pakosti remontti. Silti minä muutin Kuopioon ja musiikkilukioon. Kävimme Christianin (=kristitty) kanssa Verkkokauppa.comissa ja huomattiin, että siellä on sähkökitaroita, mitä mieluilen (Jimi Hendrixin elämäkertä!), mutta siellä oli myös PIENI SYNTETISAATTORI, hinta n. 400 €. Sen tahtoisin, mutta Christinaillekin minun piti sanoa, että vain JOULUPUKKI tai LOTTOVOITTO voi sen meille tuoda, mutsilta (mummo) on turha pyytää. Vaikka minä niin hyvä työntekijä olin hänelle ja säästössä on rahaa ;) Mutta kun opintolainaan menee n. 132 € / kk aina vuoteen 2021 asti niin olen kohta niin epätoivoisesssa tilanteessa, että minun pitää harkita töiden tekoa, vaikka lääkärin ja Kelan mielestä olen TYÖKYVYTÖN. Pelkkä eläke ei riitä elämiseen, Sosiaalivirasto antaa maksusitoumuksen lääkkeisiin ja sairaalaan ja vielä 30 € rahaa. Loput on Kelalta ja kevalta. ** Mutta onhan minulla harrastuksia, jotka eivät maksa mitään. TELEVISIO! KATSON UUTISET! Aina kun se on mahdollista. Ja MUSIIKKI, tällä hetkellä kuuntelen musiikkia ja HELPPOAHAN SE ON NYKYPÄIVÄNÄ KUN ON SPOTIFY JA YOUTUBE. Koulutusta alalle on vähän. Musiikkiopisto ja lukio. Viulu vain on hajonnut, ettei voi juuri nyt soittaa. Kesän aikana luin ONEIRON - kirjaa, sen sai helposti Jätkäraaren kirjastosta, Bestseller, mutta en minä sitä päässyt kuin puoleenvällin, pistin kalenteriin muistiin millä sivulla olen.

Koin pettymyksiä ihmissuhteissa, ystävyyssuhteissa, tai mitä luulin olevan orastavaa ystävyyttä. Avasin vähän itseäni tähän toiseen (epävakaa persoonallisuus mm.) ja tuli soitto LASTENSUOJELUUn. Lastensuojelu ehdotti terapiaa, koska tätä tämmöistä tapahtuu usein (kerran vuodessa?) - olen nyt etsinyt terpaiaa kyllä - siellä olis mm. psykodraamaa. Lastensuojelun sosiaalivirkailija kyllä varmaan tajuaa, että MINULLA EI OLE VARAA TERAPIAAN. Luen kirjaa LIVING WITH BIPOLAR ja pitää siivota lisää, koska sosiaaliviraston miestyöntekijä (parempi kun en laita nimeä) tulee käymään luonani tai luonamme, kunhan Christian tulee koulusta. Ja kuuntelen spotifysta musiikki. LAPSI SANOI, KUN KYSYIN, ETTÄ ONKO SINULLA NYT KAIKKEA MITÄ TARVITSET JA LAPSI VASTASI, ETTÄ PUUTTUU STAR WARS LIPPIS JA PUM! OLEN JO KERENNYT OSTAMAAN SEN LIPPIKSEN HÄNELLE LAHJAKSI ENNEN KUIN HÄN EDES SITÄ TOIVOI. KODIN YKKÄÖSESTÄ OSTIN JA OSTAESSA MIETIN, ETTÄ OSTANKO, KUN EN TIEDÄ TYKKÄÄKÖ. JA TYKKÄÄ. SEN SIIS TIEDÄN JO NYT. VAU! VAU! MIKÄ MUTSI MÄ OLEN - YKSINHUOLTAJA, VÄHÄVARAINEN, JA SILTI LAPSELLA ON   K A I K K E A    MITÄ HÄN HALUAA. EIKÖ TÄTÄ OLISI SYYTÄ JUHLIA, OI YSTÄVÄT?