Ystäväni esittävät arvioitaan minusta, ovatko he ystäviä? Kyse ei nyt ole yhdestä ihmisestä vaan muutamasta ja eräästä episodista, kun lähetin tekstiviestin eräälle mielenterveysyhdistyksen kirjoittajaryhmän jäsenlle. Tekstiviesti sisälsi viestin, että haluaisin teetättää itselleni t-paidan, jossa lukee:"I LOVE POLITICS". Lisäksi kirjoitin tämän henkilön seinälle, että (muistelin) olin ollut opiskelemassa mielenterveydenhoitajalinjalla. Kissavideoon meni:"Järjettömän hauska" ja vielä kysyi, mahtuuko joukkoon TEOLOGIAA opiskellut nainen. Ei: näistä viesteistä henkilö päätteli, että olen MAANINEN. Käyttipä jopa sanaa: PSYKOMAANINEN, jota diagnostiikka tuskin tuntee.

Olen vieläkin sitä mieltä, että haluaisin itselleni sen mustan t-paidan: I LOVE POLITICS, koska kyllä minä tykkään seurata ajankohtaisohjelmia ja uutisia. Ja pojalle paita:"CHRISTIAN", musta. Joitain t-paitoja olen tehnyt, mm. "D-RAAMA:TTU" ja jeanne d´ARCANAis Nin. Mutta sitä A.W.Yrjänän runokirjaa ARCANA ei saa linkitettyä netistä, en ainakaan itse sitä löytänyt. Yrjänän vaimohan, Kikke (tiedän vain tiedonvälityksestä) on ammatiltaan psykiatrinen sairaanhoitaja - tai sanotaan: koulutukseltaan. Tämän "tähden"/sanoittajan runoja en jaksa lukea enkä niitä ihastella, ROTA - kirjan olen jostain alennuksella joskus ostanut - ja kiehtoo tuo viehtymys KALEVALAAN. Sen sijaan A.W.Yrjänän julkaistu PÄIVÄKIRJA on ihan loistava. Ostin sen Fidan kirpputorilta tällä viikolla hintaan 2.95 € - sain opiskelija-alennuksen vaikka en ole nyt opiskelijana kirjoilla, koska huomasin 16.9.-16, että olisi pitänyt ilmoittautua 15.9.-16. Jollain kirjeellä ehkä koetan selvittää tämän sotkoksen. Nyt kirjoituspöydällä on tietokoneen lisäksi Raamattu, Virsikirja ja gradun raakile. Aion kai lukea läpi koko Virsikirjan. Eilen kävi JEHOVAN TODISTAJIA ja kutsuin heidät oikein sisään. Koetin selvittää sitä, että onko heillä sama vai eri Raamattu kuin meillä ev.lut.-kirkon jäsenillä. Sain vastauksen, että sama, mutta eri käännös. Siinä niiden visiitissä kvi niin, että HE sanoivat, että meidän pitää varmaan kohta lähteä. Sain lehtiset ja kutsun kokoukseen. En mene. MIELISAIRAALASSA oli yksi Jehovan todistaja (mutta tämä kävisi novelliksi! olen taas Pääskysen ryhmässä ja tuntuu sopivalta etsiä aiheet todellisesta elämästä, en tiedä onko se viisasta. Yhden tarinan alku oli se, että tunsin Yle-uutisten tuottajan, oli opiskellut samaan aikaan samalla linjalla näyttämötyötä). Mielisairaalan Jehovan todistaja (tämä tarina saa minut hymyilemään) oli ollut odottamassa jotain miestä, joka kai muistaaksesni oli viemässä hänet New Yorkiin, pois kotoa. Aviomies oli kutsunut poliisin vai ambulanssi ja joka tapauksessa tämä nainen ei enää Aurorassa ollut varma, että oliko se mies ollut TODELLINEN vai HÄNEN OMAA KUVITTELUAAN. Siis ulkopuolisestahan näyttää heti siltä, että se olisi voinut olla kumpi tahansa.

Olen ihan iloinen, että en enää ole mielenterveysyhdistyksen ryhmässä. Kuljetin sinne vain vanhoja tekstejä ja tein sitä oman lapsuuden perheen muistelua. Ne paperit ovat jossain täällä. Kotona. Minusta oli hankala kuunnella miten yksi ryhmäläisistä ajattelin "hulluksi tulemisen" tapahtuvan ja sitten kun ei voinut kuin antaa sillä tavalla kauniisti palautetta. Kotonanikin kävi, mutta näin jälkikäteen ajatellen, olisi ollut parempi että ei. Minun täytyy varmaan yhdestä facebook-viestipuusta etsiä, että olenko "haukunut" häntä vai yksinkertaisesti vain kertonut, mitä hän teki. Hän soitti lastensuojeluun, koska oli päätellyt noista aluksi kertomistani viesteistä, että olen maaninen. Lastensuojelun työntekijöiden kanssa pistettiin huonejärjestys uusiksi ja nyt olen voinut kutsua ystäviä kotiini. Yhden kohdalla on hankaluus, minun pitäisi opetella tekemään kasvisruokia - mitä kyllä haluankin, mutta muutos on joskus hankalaa. Saa nähdä onnistuuko gradun tekeminen nyt helpommin, kun minulla on "oma huone" (Virginia Wolf) Toivon, että ystäväni hyväksyvät sen, että minä uskon Jumalaan (Kaikkivaltiaaseen, Taivaan ja Maan Luojaan). He eivät välttämättä usko, enkä tahdo heitä käännyttää tähän, mikä on minun tieni. Uuttahan tämä minullekin on. Täytyy minun kirjoittaa tähän se "ihme" mikä tapahtui eräänä iltana. Pojalla oli hammassärkyä. Oli itkua ja kitinää. Tilanne oli lähestymässä kaoottista. Minä menin hakemaan hänelle paramaxia lääkekaapilta, mitä hammaslääkäri oli suositellut. Kaapillapa oli skeemat sekaisin ja olinkin ottamassa omia lääkkeitä - toiseen kertaan iltalääkkeet. MUTTA, dosetti tipahti ensin kerran, sitten toisen kerran ja silloin tajusin, että nyt olen kyllä ottamassa ihan vääriä lääkkeitä itse. Koin sen VARJELUKSENA. Kerroin siitä meidän seurakunnan Tiina-papillekin kun tapasin hänet, kun odotin poikaa koulusta.

Jesus Christ, Superstar!
Suljen vuodatuksen.
Menen tiskaamaan astioita. Perjantaina tulee käymään yksi ihminen, ,joka uskoo Jumalaan (ja Jeesukseen). Hän kävi täällä meillä huolehtimassa kanista ja kissasta, kun olimme Lappohjassa (en näköjään suljekaan vuodatusta vaan kirjoitan lisää :) ) omaiset mielenterveyden tukena liiton järjestämällä perheleirillä. Tulo matkalla pojalta katosi puhelin. Siitä tuli myöhemmin viesti Raaseporin poliisilta, että puhelin on siellä. No minä Raaseporiin puhelinta hakemaan. Ja kas: badoo-sivun (huono! Tinder parempi!) kautta oli jo tullut netin kautta tutuksi miespuolinen henkilö, kreikkalainen, joka käytti itsestään nimeä PERSEUS. Hänelle olin jo nimeni ja puhelinnumeroni kertonut. Ja hän oli Raaseporissa. Kerroin, että tulen kaupunkiin, mutta ei ottanut yhteyttä. Ajattelin, että hän voisi minulle esitellä kaupunkia. No ei ottanut yhteyttä. Minä kiersin kaupunkia, näin kaupungintalon ja grillikioskin ja kävin jossain pienessä kaupassa. S-marketista ostin evästä ja kun tulin ulos kaupasta, tuli tutun näköinen mies. Minä kysymään häneltä, että onko hän perseus badoosta - oli. Siinä me sitten n. 1,5 h olimme ja juttelimme. Hän opetti minulle jotain kreikkalaista kurkkuäännettä ja sitten molempien piti lähteä. Ja jopas, häneen voisin rakastua - oli filosofinen. Ja sekös sopisi filosofian opiskelijalle. Mutta sen jälkeen ei ole mitään tapahtunut, joten epäilen, että seuraavan kerran tapaamme joskus sitten kun Helsingissä on keskustakirjasto. Tapasinhan minä kesällä okcupidn kautta liettualaisen punk-rokkarin, kun hän oli Helsingissä muutaman päivän kuvaamassa nuorten lentopallokisoja. Kävimme vanhalla kahvilla ja kävelimme esplanadia ja hyvästelimme toisemme Tavastian (*) edessä. Menomatkalla kuuntelin hänen youtube-videotaan (ihanaa) ja soundcloudissa ollutta musiikkia (MELODISTA punkkia) - sopi minun tekstiini, koska olin kirjoittanut PUNK - novellin joskus 15 v sitten kun mietin, millaista olisi ollut, jos nuorena olisi tuntenut punkkareita. Oikein ÄRHYpunkista en tykkää, mutta SEX PISTOLS sekoittaa pään kivastai (I am an antichrist etc.) (en usko, että tulee tilanne, että tuo Raamattu menee hyllyyn ja Nietzschen Antikristus tulee työpöydälle - vaikka varmaan joskus olisi hyvä sieltä referoida faktat). Eilen sen Jehovan todistajien vierailun jälkeen minä luin hetken kirjastossa VAPAA-AJATTELIJA lehteä ja voin sitä uudelleenkin lukea!

Keväällä oisin halunnut sähkökitaraa.
Nyt en ehkä jaksa edes kirjasto 10:ssä käydä soittamassa kitaraa - jotain sointuja osaan ja kesällä lainasin Jimi Hendrixin elämäkerran. Olen parille "tutulle" henkilölle laittanu tekstiviestejä, enkä tiedä olisiko pitänyt...mutta te ette tiedä miltä tuntuu elää pikkukylällä, jossa "tuntee" ihmiset, mutta ei KOSKAAN voi keskustella heidän kanssaan. Yksi mukava ihminen siellä oli. Yksi rumpali, minua vain n. 10 vuotta vanhempi. Hänen kanssaan käytiin Jazzia kuuntelemassa ja pojat ottivat soittokämppäänsä, en tiedä miten siinä niin kävi, sain olla siellä yksinkin. Se oli mukavaa aikaa. Se oli sitä aikaa kun oli jotain 20 nurkilla yli ja alle ja oli ihastunut niihin ihmisiin salaa - eikä koskaan saanut niitä. Sitten tuli se teatterileiri, että rakastuin. Kesällä näin sen ihmisen uudelleen. Olin sen bändin keikalla nähnyt jo ja tiesin, että se ihminen joka GRAZY DAY - päiväfestareilla liikkui, se ei ollut hän vaikka muistutti, habitus ja asenne. Ihan kuin jumala olis väläyttänyt jotain näyttää.

Tekee mieli saada rumpykapulat.
Tekee mieli kuunnella rock-musiikkia (netistä) vaikka olen varmaan jo kuukauden kuunnellut lähinnä vain YLE-radiokanavaa.
Tekee mieli tehdä melodaa omaan runoon. (sen osaan, en ole koskaan tehnyt, mutta musiikkia on opiskelut jo 10 vuotta, tai jotain - JA muu joukko meni SIBELIUS-akatemiaan, että se oma osaamisen taso joo...Sen sijaan minä hetken luen Jehovan todistajien lehteä, voin tutkia tätä, tutustua, mutta uskoa tällä tavalla en. On ihan hiljaista, tietokone vain "hengittelee" - lapsi meni leikkimään toisten luokkalaistensa kanssa koulun pihalle. Olen niin kyllästynyt siihen juoppojengiin, joka majailee kaupan luona. Ei niitä kovin paljoa ole, mutta ne on aina samat. 4.11.2016 tulee Jussi Hakulinen (myös kaksisuuntainen mielialahäiriö) esiintymään siihen kaupan luona olevaan bar night pubiin. Haluaisin hänestä jutun meidän yhdistyksen lehteen, mutta eräs lehtiryhmäläinen (epävakaa persoona ja skitsoaffekti häiriö, nää on joskus tärkeitä) pisti viestin, että jos pistän hänelle enää yhtäkään viestiä, niin hän soittaa poliisille. No, mutta hänen mielestään myös tuo että joku Jehovan todistaja oli pistänyt hänen postiluukustaan jonkun esitteen, myös se oli hänen mielestään häirintää. Hän on ylpeä agnostikko. Minä luen graduni muistiinpanoja, nyt on pakko tehdä, 60 s. välillä imuroida uudella upealla imurilla. Tämä edellinen henkilö, josta kirjoitin: hän aloitti uudelleen TEATTERITIETEEN opinnot, mutta ei voinut sitten jatkaa niitä, siitä ei tullut mitään. Jos minä teen tätä gradua, niin millä minä palkitsen itseäni? En viinillä, (paitsi kirkossa) koska sitä en juo. Suklaa ei ole hyväksi. Niin, kyllä, se, että saan tehtyä kasvisruokaa. Sitten voisin kutsua myös oikean ystäväni kylään luokseni.