Loppuvuodesta 2017 löysin parisuhteen, joka rauhoitti elämäni. Lapsi on sijaisperheessä, minä ja mieheni asumme eri kaupungeissa, koska välimatka taittuu 2:ssa tunnissa. Hän on humanisti, ikäiseni. Olemme nyt eläneet vuoden suhteessa, jossa ei ole seksiä, koska hänellä on sairaus, joka vaikuttaa mm. liikkumiseen. Näin on hyvä. Etsiessäni häntä, löysin muita, mutta uskoni huonosta karmasta ei ollut hyvä, ja löysin hyvän miehen. Hänen kiinnostuksensa kohteita ovat myös olleet teatteri ja kirjoittaminen. 

Tämän syksyn bipolaarihäiriö on ollut vaiti. Mieheltä ei ole tarvinnut salata sairautta. Olen opiskellut avoimessa yliopistossa journalistiikkaa. Kuukausi sitten juttelin A. W. Yrjänän kanssa kirjan julkistamiskeikalla josko voisin tehdä haastattelun hänen suhteestaan Kalevalaan. Oli helposti lähestyttävä taiteilija, jutteli mielellään ja antoi sähköpostiosoitteensa. Jutun Deadline olisi Kalevala päiväksi 2019, tarjoan erääseen ilmaisjakelulehteen. 

Suunnittelen, jos jatkaisin tutkintoa kandista maisteriksi samassa kaupungissa, jossa mies asuu, sain nimittäin yliopistolta yhteiskuntatieteiden kandidaatin tutkinnon, samana kesänä, kun huostaanotto päätettiin toteuttaa. Filosofiaa voisi opiskella ja painottua gradussa taidefilosofiaan, mistä voisi olla hyötyä muissa elämän tavoitteissa, kuten kirjoittamisessa.