"Etäavopuoliso" oli viime viikolla käynyt tinderissä, näin kertoi. Sitä ei kertonut, että oliko viestitellyt kenenkään kanssa ja sitä en kysynyt, että pistikö tinder tlin jo pois. Todennäköiisesti ei pistänyt ja todennäköisesti vielä viestittelee ja käy treffeillä, ilmeisesti kaipaa sitä vapaata elämää. Sitten kaivan minä esiin sen pakistanilaisen rikostoimittajan ja koetan sitä suhdetta, kun tämä suhde on ohi. Ihana mies tämä on, mutta joutuuko sitten loopussa sanomaan, että miehetä ovat sikapaskoja kaikki. En pysty tajuamaan syytä tälle käytökselle, muuta kuin, että pitää olla vähemmän tekemisissä kun on mies toisessa paikkaa kun minä. Kun seksi se ei ole, mitä hän hakee. Pitääkö minun sitten kysyä häenltä, että mikä se on mitä hän tinderistä tahtoi etsiä. Jotenkin minä ajattelin, että MS-tauti on se, mikä karsii monet pois. Toisaalta: voisin näyttää hänelle ovea, että mene äläkätule takaisin, vaan löydä se joku elämääsi tinderistä, kun kerran minä en ole tarpeeksi sinulle. Juuri tähän kohtaan meidän elämää tämä oli jotenkin outoa, koska kuitenkin minä suunnittelin sitä, että jatkaisin opintojani siellä paikkaa, missä hän asuu ja yliopistossa kandista maisteriksi. 

Ei tee mieli koskettaa häntä, ei tee mieli suudella. Tekee mieli saada hänet häpeämääns sydämensä pohjasta. Ei ole sitten kosketusta kuitenkaan kahden ihmisen välillä. En tiedä, teenkö haastattelun hänen entisestä tyttöystävästään, josta niin paljoan sain kuulla "Katri-sitä, Katri-tätä" - ja oliko se seurustelun loppumisen syy MS-tauti vai mikä.