Yleensä minua pelottaa vasta jälkeen päin, jos lähestyn "julkisuuden" henkilöitä eli niitä, jotka ovat tuttuja sanoma- aikaukauslehtien ja television välityksellä. Rohkeutta riittää kysymykset - ja nyt vielä, kun pyrin media-alalle niin sen jälkeen. Pitää vaan huolehtia, että fyysinen romahdus tulee silloin, kun kukaan ei näe - siis menen vaikka vessaan, en siis itkemään vaan "tyyneytymään" - huom., käsite tulee ihan AA ja al-anon ja alteen ja alkoholistien aikuiset lapset ideologiasta. Ei alkoholia, valitettavasti vaan se on minun ideologia, entinen tyttöystävä ehkä järjesti parisuhteen selvittämistä varten jotain juomaa. Mutta minulla oli suhteen järjestämis kriisi kun olin runoilija kirjailija Tapani Tavin (Tapani saa tässä ilmaista mainosta, vaikka on kadonnut esim. fonectasta, on varmaan niin vanha jo) kirjoittamisryhmässä  ja meillä siinä oli suhteen poikastakin ja sitten join 2 pulloa viiniä parvekkeella ja paha olo ei vaan kadonnut.

Tapani oli silloin 2002 selkeästi alkoholisti ja minä päätin kokeilla sellaistakin suhdetta kerran elämässä. Sanotaan, että lapsi valitsee aikuisena sellaisen miehen kuin oli isä. Minun isäni oli alkoholisti, mutta hän päätyi AA-kerhoon ja raitistui. Se ei ole mikään pikku juttu. Jos kertoisin, voisitte leimata hänet, mutta unohdatte, että MINUN MIELESTÄNI KAIKKI ALKOHOLIN KÄYTTÖ ON PAHASTA. Sijaisperheessa kustannustoimittaja ja "äiti" arkkitehti käyttävät "vähän alkoholia" - so what: tässähän on HELPPO LEIMATA MINUT, että -> se nyt vaan on normaalia käyttää alkohlia ja sinussa on jotain vikaa kun sinulla diagnoosi. MIKSI? MIKSI JUODA MITÄÄN ALKOHOLIPITOISTA? Rohkeutta minulla riittää ilman sitäkin (rohkeutta muuttaa mitä voin) viisautta siitä ei irtoa, vaikka joskus bileissä on tullut juteltua viisaasta, kun olin taidelukiossa

Lähetin whattsapp - viestin J u h a n i  M e r i m a a n  vävylle, joka oli luokkatoverini 1986-1989 ja kuuntelen musiikkia. Aamuhetkemme tulevan avopuolison kanssa on ohi, kuuntelimme musiikkia ja sitten minä kerroin hänelle, kuinka olin ollut treffeillä latvialaisen punk-tyypin kanssa joskus 2012 tai 2013 - ja vein tämän kyseisen media-alalla töitä tekevän Vanhan Kahvilaan, jossa hän joi kanssani kahvin, eikä ottanut olutta, koska minäkään en ottanut. 

Takaisin tähän päivään: blogini, joka on aloitettu 2007 muuttuu hieman, sillä olen opiskellut nyt journalismia Haaga-Helian avoimessa AMK:ssa ja voin luvata, että luvassa on enemmän selkeyttä, sillä journalistinen kirjoittaminen pakottaa selkeyteen. Myönnän, että tekstini ovat olleet usein paljonkin tajunnanvirralla eteneviä ja arvailen, että epätavalliset elämänkohtaloni ovat sen sijaan jotenkin saaneet JOPA MILTEI 800 IHMISTÄ LUKEMAAN BLOGIANI! Melkein tekisi mieli kirjoittaa, että kyse on varmaan jostain virheestä. Ja toisaalta, että jollain toisilla blogeilla saattaa olla reilusti tämän enemmän ihmisä lukemassa tai vilkaisemassa kirjoituksia. 

Mutta ajatelkaa, kun katson ikkunaa, siellä lukee S t a g v ä g e n (niin, löydätte tällä INFORMAATIOLLA jopa kotini nurkille ;) ) ja olen "leikilläni" "luovuuksissani" (ei ole sana ennen kuin joku sen sanaksi määrittelee, runoilu hommaa on) ajatellut, että voi, siitä puuttuu se e kirjain, että sana olisi S T A G E - vägen sillä tosi paljon minä halusin teatteriuralle nuorena ja sitä minulle paikallislehdessäkin povattiin (ja se mikä on tulossa on ns. "Healing Theater" - mutta mä 48 v ja ei koulutusta, draamapedagogiikka kesken Jyväskylän avoimeen yliopistoon - ja mies opiskellut teatteri- ja draamatutkimusta Tampereen yliopistossa. 

Ajattelin myös, että jos ystävät, tuttavat, sukulaiset keräisivät ja ostaisivat sähkökitaran, koska oma akustinen kitara särkyi eräänä juhannuksena täällä R a s t i l a :ssa. Mies antoi oman kitaransa, koska MS-tauti ja KÄSKEN hänen tuomaan minulle sen sähkökitaran, joka on rikkinäinen - en tiedä sen tarinaa, mutta ehkä Kallion Ilmaisutaidon lukion käynyt mieheni sen minulle kertaa. Olemme käyneet samantyyppisen lukion, joten on kuin meillä olisi melkein samanlaiset nuoruusmuistot. Olemme niin täydelliset toisillemme, että ei pelota muuttaa yhteen. Mies sanoi joulukuussa 2017, että voi kun me saisimme yhteisen elämän. No, lastahan minä en voi enää tehdä, eikä mieskään sitä halua - mutta samassa osoitteessa voidaan asua - hän näytellyt, ohjannut, ollut puheenjohtaja teatterissaan - eli ollut teatterinjohtaja (ja he ovat olleet yliopisto-opiskelijoita). Minä olen näytellyt, ohjannut/opettanut ja se ura jäikö sen vuoksi saamatta teatterialalle, että en ottanut itselleni ohjaajaa, että esitys oli hieman keskentekoinen? No, tämä on siis samasta kaupungista kuin se voittaja.