Aamulla mies heräsi ennen minua pistämään kahvin kiehumaan ja jäin vielä nukkumaan sänkyyn. Näin juuri unta, että lähetän tekstiviestin ystävällemme, kun Depeche Moden musiikki herätti minut ja nousin sängystä ja menin keittiöön, mitä mies ihmetteli. Selitin, että musiikki oli sopivaa ja sai minut nousemaan. Vieläkin tietenkin vähän väsyttää ja tahtoisin mennä takaisin sänkyyn, mutta ehkä miestä vielä vähän ajan kulutta väsyttää ja menemme sänkyyn.

Yöllä olin unohtanut ottaa lääkkeeni, enkä saanut unta. Makasin valveilla kuunnellen äänikirjaa 1,5 h ja sitten tajusin, että lääkkeet on ottamatta. Otin ja sain unen päästä kiinni. Yksi levomepromazine 50 mg tabletti antoi jälleen unen, vaikka joskus edes 150 mg ei auta. Onhan se ikävää, että täytyy elää lääkkeiden kanssa, mutta niiden käyttäminen lääkärien ohjeiden mukaan auttaa elämään hyvin huolimatta siitä, että on tämä kaksisuuntainen mielialahäiriö. Lääkkeet pitävät aaltoilut siedettävän rajoissa, eivät kokonaan poista niitä. Eli välillä mennään hypomaniassa ja välillä alakulossa. Nyt ei ole muutamaan kuukauteen ollut ns. psykedeelisiä olotiloja eli sitä, että mielikuvat virtaavat tajunnan läpi aivan kuin olisi ottanut jotain huumetta (en ole koskaan ottanut, joten en voi olla täysin varma, että se on näin). Ne ovat mielenkiintoisia olotiloja, eivät sinällään haittaa arkipäivää, ainakaan semmoisena, mitä nyt elän. Eli työkyvyttömyyseläkeläisenä.

Vieläkin vähän arveluttaa, että mitä olen tekemässä, eli muuttamassa yhteen miehen kanssa, joka sairastaa MS-tautia, mutta tämä tuntuu hyvältä tehdä nyt. Mitä sairaus tuo mukanaan myöhemmin, sitä ei voi tietää nyt. Nyt on elettevä päivä kerrallaan ja on tehtävä jokaisesti päivästä hyvä elää. Muuten mies tuntu hyvältä, teatteri(harrastus) ja opiskelu tuntuu hyvältä, tällaisen miehen uskon ymmärtävän minua ja niitä asioita, jotka ovat tärkeitä minulle. Mies on myös opiskellut kirjoittamista Viita-akatemiassa Tampereella, joten hän tietää ja tuntee tätäkin puolta. Kun katson häntä, en näe vain MS-tautia, vaan näen sen ihanan ihmisen, joka on ollut. Ja on tietenkin vielä. Pidän hänen rehellisyydestään ja avoimuudestaan. Ja meillä on myös hauskaa.