Kyllä minä (harrastaja) näyttelijän kanssa osaan olla yhdessä ja samalla aaltopituudella, vaikka hän katoaa meiltä MS-tautiin. Uskon, että meillä on tai on ollut sama näkemys elämään ja jopa elämäntarkoitukseen. Minulle se alle 25-vuotiaana oli NÄYTTELEMINEN ja TEATTERI, siten en päässyt opiskelemaan TEAK:iin näyttelijäksi, dramaturgiksi tai ohjaajaksi. Mies pääsi 26-vuotiaana opiskelemaan Tampereen yliopistoon teatterin- ja draamantukimusta ja valmistui sieltä kandidaatiksi 12 vuotta myöhemmin. Itse olin siinä iässä jo antanut periksi, että en pääse teatteria opiskelemaan. Harkitsin pääsykokeisiin menemistä, mutta en lopulta mennyt, ehkä syynä oli se, että minulla ei ollut matkustus ja hotellirahaa. Myös KALLION ILMAISUTAITOLUKIO oli avomiehelle tuttu. Minä kirjoitin ylioppilaaksi Kuopion musiikkilukiosta 1989, hän meni lukion ensimmäiselle luokalle syksyllä 1989. Näin lukion päättötodistuksen. Todella huono, paitsi ne ilmaisuaineet, monta 5:sta, ja siitä 8:aan (äidinkieli). Mies oli myös käynyt ennen lukiota 10 - luokan saadakseen paremmat numerot. Minulla oli myös parempi ylioppilastodistus. Mutta hänelle yliopiston pääaineen arvio on kiitettävä ja minulla vain hyvä. Eli oliko hän parempi yliopistossa, kun hänellä oli 184 op ja minulla 484,5 op.