Se taitaa olla niin, että minulle aina on jäänyt sellainen olo, että en osaa mitää tehdä kotona, kun äitini on käynyt siellä. Hänellä on tapana esittää asiat siten, että HÄN TIETÄÄ asiat paremmin ja HÄN OSAA asiat paremmin. Huomasin tämän, kun avomieheni, joka on pitänyt itsestään huolta monta vuosikymmentä (47v.) tapasi äitini, joka on saanut kohdella minua kuin lapsi. Toki asiaan on vaikuttanut myös se, että minulla on kaksisuuntaisen mielialahäiriön tutkimus- ja hoitkokeskuksen diagnosoima, psykologin tutkima toiminnanohjauksen häiriö. Minä tarvitsen jonkun, joka sanoo, että mitä minä teen. Ilmeisesti kukaan läheinen ei ole tajunnut sitä, että miten vähän bipolaarihäiriö on vaikeuttanut elämääni. 

Ymmärrän mieheni ärtymyksen, kun joku hänelle vieras ihminen tulee tekemään asioita kodissa - äitini vielä enemmän nyt, kun on huono omatunto siitä, miten asiat olivat, kun minä olin lapsi. Ihminen, joka mielellään sanoo, että miten asiat tulisi tehdä. Minä olen tottunut tähän ja antanut asioiden mennä siten kuin menevät, koska äitini on poikani mummo. Ja äitini on jo niin vanha. Yrittää ehkä tehdä asioita siten, kuin olisi 20 vuotta nuorempi, siis lähes minun ikäiseni. 

* * * * * * * *

No voi nyt v**ttu, nyt avomieskin yrittää todistaa, että on oikeassa ja minä niin niin väärässä. Minä en oikein pidä tästä pelistä sitten ollenkaan.