Raha kelalta tuli. Ja meni. Eli työkyvyttömyyseläkkeellä ja asumistuella on maksettu vuokra ja puhelinlasku. Sitten sitä rahaa ei paljon jäänytkään, eikä opintotuki ole vielä maksettu. Kelalta ei ole tullut vielä päätöstä siitä, että ottavat kesäkuussa tulleen ylimääräisen asumistuen takaisin, kun päätöksen teossa kesti heillä aikaa. 

Kävimme avomiehen kanssa Kiasmassa, kun oli vapaa pääsy sinne tänään. Erityisen innostunut olin liu Susirajan kuvien näkemisestä. Olin lukenut hänestä Helsingin Sanomista. Myös Suomen Kuvalehdessä oli juttu, jonka löysin nyt, mutta sitä ei pysty lukemaan, koska ei ole digitilaaja. SK:n juttu valotti liun omaa persoonaa, ainakin se alku, mikä nettiin oli pistetty. Olen nähnyt tämän näyttelyn nyt 2 kertaa. Ja tähän se jää, koska tässä kuussa se poistuu Kiasmasta. Liu Susiraja on lihava nainen, kuten minäkin. Siksi kai hänen kuviensa katselu on niin terapeuttista. Esineiden outo käsittely ja lievä väkivalta sitä mielikuvaa vastaan, että naisen kehon pitää olla kaunis ja haavoittuva ja suojeltava. Että naisen kehon pitää olla jonkinnäköinen, että mies sitä voi haluta. 

Näyttelyssä oli myös vähemmän onnistuneita teoksia, kuten kun luonto oli tuotu taidemuseoon. En kertakaikkiaan pystynyt ymmärtämään teosten merkitystä, koska luontokokemuksen voi kokea vain luonnossa. Eikä nykytaideteoksilla ollut mitään ilmastomuutosviestifunktiota. 

Liun lisäksi oli kuvia ottanut toinen suomalainen valokuvaaja, jolla oli neljä muotokuvaa japanilaisista ja teoksen esittelyssä kerrottiin, että mahdollisesti yksi kuvista on ihminen ja loput ovat robotteja. Siitä oli myös taitelijahaastattelu videolla samassa kerroksessa. Arvailin, että kuka on ihminen, mutta en tiedä. Eikä taiteilija kertonut sitä. 

Taidekävelyn jälkeen joimme vielä kahvin Kiasman kahvilassa.