Äitini maksoi opinnot avoimeen yliopistoon. Teen suomenkielen perusopnnot. Olen jo aloittanut katsomaan, mitä niihin kuuluu ja mitä minun pitää osata. Olen aina tykännyt käännellä ja väännellä kieltä ja sanoja. Jos äitini huumorintaju kestään, niin voin sanoa hänelle, että tämä on tapa, jolla hän "ostaa minut hiljaiseksi", en valita hänelle lapsuudestani, joka oli meille kaikille vaikea isäni alkoholiongelman vuoksi. Joka oli minulle vaikea, koska muistan millaista oli olla grillin takahuoneessa. Toisaalta : kun olin isompi, takahuoneessa oli parempi. Voin hyvin kuvitella, millaista on jonkun suositun bändin takahuoneessa, ei se keikka elämä mitään gloriaa ole. 

Illan tein opintojen suunnittelua evernote muistikirjalle. Oli tarkoitus klo 19 laittaa pikku kukka uuteen multaan, mutta se jäi. Mies lepäsi pitempään, kuin mitä oli aikomus. Tein opintovaatimusten siirtämistä niin pitkään, kunnes yksinkertaisesti en enää tajunnut yksinkertaisten sanojen kuten "lause", "sana" merkitystä ja menin miehen vierelle sohvalle. Ja tuli sen tyhjän olon jälkeen hirveä pelko, että jos tämä joskus loppuu - tämä elämä, että pidetään toisistamme. 

Aiemmin illalla käytiin saunassa. Meillä on sama tausta. Taidelukio. Niin oli taidelukio tausta jollain aiemmalla tyttöystävällä. Ja sekin oli loppunut, mutta sillä ihmisellä oli ura edessä ja minun mieheni oli jo silloin sairastunut MS-tautiin. Maanantaina tulee käymään nainen, joka oli kotipalvelussa ja myöhemmin lapsen tukikaveri. Silloin kun olin lastensuojeluun sanonut, etät minulla on ongelmia siivoamisen kanssa. Ja siihen siivoamiseen se muka kaatui. + siihen, että "olin liian hullu heidän tukitoimiinsa", niin varmaan : oliko yhtään vikaa siinä, että hekin voisivat toimintaansa kehittää.