Mies on käymässä äitinsä luona Hämeessä ja minä olen kotona, koska huomenna tulee poikani yhdeksi yöksi luokseni yhdessä mummon kanssa, jonka luona hän on viettänyt hiihtoloman Pohjois-Karjalassa. Mies oli äkeä soittaessaan ja sanoessan, että oli myöhästynyt bussista, mutta soitti sen jälkeen, että anteeksi, kun oli äkeä. Mies on leikannut parran pelkiksi viiksiksi. Mies on aivan uudistunut. Hän näyttää mieheltä, joka on jäänyt 1970-luvulle, varsinkin kun takki on vakosamettinen puvuntakki. 

Minulla on ikävä mummoani, joka arvosti luku- ja kirjoitustaitoa, koska ei ollut käynyt muuta koulua kuin kiertokoulun, jossa opetettiin vain lukemaan ja kirjoittamaan. Dementoiduttuaan mummo muisti aina kehua, kuinka paljon olin käynyt kouluja, ja itseasiassa en vielä silloin ollut muuta kuin lukion ja kesken jäänyttä terveydenhuolto-oppilaitosta. Mutta myöhemmin olen siis opiskellut yliopistossa ja paljon. Jos mummo  eläisi ja olisi "järjissään", hän keittäisi kahvit ja me juttelisimme maailmasta, sillä mummoni tykkäsi luke paljon sanomalehti Karjalaista. Loppuajalla hän luki sitä suurennuslasin kanssa, koska ei muuten nähnyt. 

Nyt keitän kahvin yksin ja juon sen yksin. Ja televisio on auki. Siivoilin vähän, kun äitini tulee huomenna.