Avomiehen kanssa katsoimme JOKER elokuvan. Vaikuttava tarina psyykkisestä sairaudesta, hyvin näytelty. Ei koskaan saavuttanut sitä "supersankari"-kontekstia, jota odotin. Oli hyvin paljon sellainen elokuva, millaisen vaikutelman ensimmäinen traileri oli - ennen kuin sain tietää, mistä elokuvasta on kyse. Kävimme ensin lauantaisaunassa ja sitten vuokrasimme elokuvan. Illalla, ennen nukkumaanmenoa, kävimme vielä kävelyllä. Mies halusi päästä päivänvalon aikaan ja minä pidän hämärästä. Oltiin sitten ulkona molempien aikaan. Elokuvan käsikirjoitus oli hyvä, sitä jäi miettimään jälkeenpäinkin. 

Siitä tein itselleni muistiinpanon, että miksi psyykkistä sairautta pidetään lähtökohtaisesti sellaisena, että sellaisen omaava ihminen on huono ja mahdollisesti paha. Kukan on empaattinen "pahan" ihmisen kanssa?